Ensimmäinen aamunkajastus täällä puolella Suomea. Herätys 06.30 ja aamupalalle ravintola Ratsumestariin. Kaurapuuro oli erittäin hyvää!

Ensimmäinen opinto-ohjaajan tunti alkoi 08.00. Sydämellisesti tervetuloa ja sitä rataa toivotti asuntolaohjaaja Leena Seppälä. Siinä on muuten erittäin hauskan oloinen nainen! Voisin pyytää fc-kaveriksi..

Pidettiin lyhyet tarinoinnit yksi kerrallaan omasta hevostaustasta. Tarinointia johti rehtori Heikki Heiskanen. Pari opiskelijaa oli ollut töissä ulkomailla, suurin osa ihan vaan täällä Suomessa. Yksi poikakin löytyi joukosta: viiksi-Jaakko (tai sillä nimellä opinto-ohjaaja Päivi Koro häntä kutsui, vaikka kyse olikin leuasta roikkuvasta pukinparrasta...). Me kaikki muut olimme harrastaneet hevosia melkein koko elämämme, rukoilleet pääsystä tähän Jumalan hylkäämään (mutta silti niin hienoon ja kuuluisaan) oppilaitokseen. Sitten viiksi-Jaakko sai puheenvuoron, ja kertoikin heti alkutöikseen, ettei ole meidän muiden tapaan harrastanut hevosia pienestä asti. Kiinnostus hevosia kohtaan alkoi muutama vuosi sitten Toto-harrastuksen myötä! "Mä oon alottanu eri kouluja, mut mikään ei oo oikein tuntunu siltä omalta alalta...Ajattelin sit kokeilla tätä." Juuripa näin......

Toisella opinto-ohjaustunnilla kerrottin tallien teosta ja aikatauluista yms..Saimme myös antaa nimikkohevostoiveet. Iltapäivä meni tutustumiskierroksella opiston tiloihin. Täällä on sitten vaikka mitä! On ratsastuskoulu, ravihevostalli, oriasema, varsa-tamma-osasto, kengityspaja, valjaspaja, metalli/hitsaus/korjauspaja yms.....

Sellainen oli ensimmäinen varsinainen päivä täällä...Vielä käydään katsomassa valmennuksia ja tunteja maneeseilla ja kenties opiston kuntosalilla vähän hikoilemassa. Tosin reidet on jo aika tulessa, kun pyöräilin asuntolalta kauppaan ja ylämäkeä takaisin vaihteettomalla pyörällä.

Toisen vuoden hevosenhoitajaopiskelijan sanoihin päätän tämän päivän: "On elämän onnellisinta aikaa päästä Ypäjälle opiskelemaan. Ja onnellisinta aikaa on myös se, kun viimeisenä päivänä pääsee täältä pois."

Ypäjän hevosopistolle on nyt saavuttu ja tavarat purettu. Kerrankin onni potkaisi ja pääsin asumaan Puolukka-nimiseen solurivitalopätkään, jossa siis yhdessä asunnossa asuu kahdeksan opiskelijaa. Kaikki tyttöjä.

  Asuntola on toiminut vierasmajoituspaikkana ja on erittäin hyvässä kunnossa. Huoneeni on tilava ja sieltä löytyy kaksi sänkyä, kirjoituspöytä, yölamppu, vaatekaappi, hyllykkö, yölamppu, roskis ja omaan sisustussilmään sopivat verhot. Täällä olisi tarkoituksena asua kahden henkilön huoneissa, mutta koska pari opiskelijaa on jättänyt saapumatta, sain huoneen kokonaan itselleni. Ainakin toistaiseksi.

Illalla tutustuttiin toisten asukkaiden kanssa ja kerrottiin vähän omista taustoista. Itse innostuin lähtemään vielä lenkille ja samalla tutustumaan lähiympäristöön. Täällä on muuten pimeää! Ratsukoiden kulkureitit on paremmin valaistu kuin jalkakäytävät....

Ps. Hyvin ne kaikki 300 hevosta on piilotettu......nähnyt viä yhtäkään...